Nikkarin koirien puremat sormissani ovat alkaneet parantua pikkuhilja ja siteetkin ovat jo poissa. Joten seuraava kuivunut puu, tällä kerta koivu, odottaa. Lupasin vaimolleni olla erittäin varovainen tämän kanssa. Näin kylläkin hänen silmistään, ettei hän ottanut lupaustani kovinkaan vakavasti. Miksi naiset, erityisesti vaimot, eivät luota miesten lupauksiin? Sanotaanhan, että mies on sanansa veroinen. Tai ehkä juuri tämän sanonnan takia.

Kaksi päivä (ja yötäkin) on satanut varsin rankasti. Välillä oli ongelmia päästä ulos. Sääkin on viileän tuntuinen. Tänä aamuna lämpömittari näytti vain 9 plussa-astetta. Eikä se päivän mittaan paljon muuksikaan muuttunut. Meidän Morning Glorymme kukkii valtavasti, mutta sade pilaa heti kaikki auenneet kukat. Samoin käy petunioiden kanssa. Muut kukat eivät ole niin herkkiä, mutta sellaisella säällä ei ole juuri ketään, joka katselisi sekä ihailisi niitä.

Varpusia on pihallamme paljon. Näyttä siltä, että kaikki täällä kuoriutuneet ovat palanneet synnyinseuduilleen. Uskooko joku, että on olemassa niin tyhmiä ihmisiä, jotka ruokkisivat lintuja kesälläkin? On sellaisia! Ainakin kaksi. Emme kata niille talvista juhlapöytää, mutta silloin-tällöin tulee annettua hieman ohraryynejä. On hyvin mielenkiintoista seurata niiden käyttäytymistä ja ruokailutapoja.