Taas on vuosi elämästäni kadonnut aikojen hämäryyteen. Taas on ruumis vuoden verran vanhempi. Onneksi sielu on säilynyt entisenä. Jos ruumiini noudattaisi samaa tahtia sielun kanssa, niin se olisi ehkä noin 30-vuotias. Mutta kun ei noudata. Täytyy tyytyä siihen, mikä näkyy peilistä ja todeta, että oletpas, ukko, vanha mies. Mutta onneksi ihminen on juuri niin vanha, kuin hän tuntee itsensä olevan. Siispä hymyä huuleen ja elämä jatkuu. Ja jos sille hymyilee, niin hyvällä onnella elämä hymyilee vastaan.

1919606.jpg