Palatessani kaupungilta minua odotti yllätys, kun näin kaatuneen puun kotini vieressä jalkakäytävällä. Kävi ilmi, että kuivunut koivu, jonka minun oli määrä kaataa, olikin turvautunut itsepalveluun ja kaatunut omin voimin. Mikä sen parempi! Toivottavasti kukaan ei jäänyt sen alle. Ainakin puolen metrin verran sitä oli myös ajotiellä. Mutta koska se olikin täysin laho, niin eihän se olisi  suurta vahinkoa aiheuttanyt. Useampien kaahaajien päät ovat melko varmasti sitä kovempia.

Sää on taas kerran verrattain kaunis ja lämmin. Pysähtyin hetkeksi Vapauden torilla, jonne rakennetaan maanalaista parkkipaikka. Arkeologeja siellä oli töissä. Pinnan alta kun ovat paljastuneet tähän asti tuntemattomat muurit. Tämä on ilmeisesti ollut joku kauan sitten purettu etulinnoitus.
1799753.jpg
Ongelmana on, säilytetäänkö ne, vaiko puretaan. Jos ne säilyvät, niin parkkipaikkojen määrä hupenee huomattavasti. Siinä tapauksessa miljoonia kruunuja on tuhlattu tarpeettomasti, etenkin, kun viereinen parkkipaikka on puolityhjä. Jos ne taas puretaan, niin saadaan historioitsijat niskaan. En haluaisi olla kaupunginhallituksen herrojen housuissa. En haluaisi olla niissä muutenkaan.